Haluan itkeä, haluan nauraa. Haluan kaatua, haluan nousta ylös. Haluan antautua, haluan taistella viimeiseen hengenvetoon. Haluan kostaa, haluan armahtaa. Haluan tuomita, haluan antaa toisen mahdollisuuden. Haluan kärsiä ja olla välittämättä siitä. Haluan unohtaa sen kaiken, haluan muistaa jokaikisen sekuntin. Haluan paeta tätä kaikkea, haluan jäädä juuri tähän. Haluan pysähtyä, haluan jatkaa matkaa. Haluan olla peloton, haluan pelätä kuin henkeni riippuisi siitä. Haluan olla rohkea, haluan olla heikko, jotta minut voitaisiin pelastaa. Haluan pitää kiinni, haluan päästää irti. Haluan olla selkeä, haluan olla arvoitus. Haluan olla ongelma, haluan olla ratkaisu kaikkeen. Haluan pitää jalkani maassa, haluan lentää. Haluan vihata, haluan rakastaa. Haluan olla toivoton, haluan toivoa parempaa huomista. Haluan olla mukana, haluan jäädä seuraavalla pysäkillä pois. Haluan menettää, haluan pitää itselläni. Haluan olla oikeassa, mutta niin paljon enemmän haluan olla väärässä. Haluan elää tiedottomuudessa, haluan tietää kaiken. Haluan olla vapaa, haluan olla sidottu paikoilleni. Haluan olla kysymys, haluan olla vastaus, joka ratkaisee tämän kaiken. Haluan kasata itseni, haluan pysyä palasina. Haluan olla huolestunut, haluan olla näin varma kuin nyt, ennen hyppyäni tyhjyyteen. Haluan ajatella tämän kaiken olevan turhaa, haluan silti uskoa. Haluan kokea sen kaiken, haluan jättää väliin. Haluan sanoa kaiken mikä pursuaa minusta ulos, haluan pitää sen sisälläni ja kitua. Haluan puhua, haluan sulkea suuni ja olla näin vain hiljaa. Haluan kuulla totuuden, haluan säästyä siltä. Haluan nähdä tulevaisuuden, joka voisi olla mahdollinen. Haluan vain arvailla, mutta haluan tuntea sinut. Haluan kuolla, haluan elää kuin jokainen päivä olisi viimeiseni. Haluan antaa anteeksi, mutten voi. Haluan olla kylmä ja tunteeton, haluan katua. Haluan lopettaa tämän kaiken, haluan nähdä kuinka tässä käy.
Kuin olisin aivan muiden vietävissä. Vastaan kaikkeen kyllä, hyppään mukaan ja en välitä miten lopulta käy. Näillä taphtumilla ei ole kuitenkaan mitään väliä. Kaikki tämä on vain sivujuonta minun seikkailuromaanissani ja janoan vain päästä itse mukaan omaan taisteluuni. Haluan urhoollisena seisoa kaiken tämän takana. Haluan sanoa ei. Ei ole muuta kuin taisteluuni. En välitä muusta. Millään muulla ei ole väliä. En tunne itseäni heikoksi, vaan raukkamaiseksi joka näkee kaikessa toivoa. Haluan nähdä sen valon ja palaa lopulta sen kirkkaudessa. Välipitämättömyyteni, kunnianhimoni, taistelunjanoni ja periksiantamattomuuteni tykyttävät rinnassani ja katson kylmästi huomiseen. Tunnen itseni vahvemmaksi kuin pitkään aikaan. Aika on paras lääke kipuun. Oikeasti en tiedä mitä sanoa, mitä tehdä, mitä ajatella, mutta nyt jatkan vain eteenpäin ja heitän lonkalta mielen mukaan yllättävien tapahtumien sattuessa eteeni. Olen liian väsynyt tähän, mutta silti heti valmis taisteluun omiensa puolesta. Jostain syystä tunteeni ovat aivan sekaisin. En tiedä olenko raivostunut vai iloinen, turhautunut vai onnellinen. Vie minut minne tahdot, seuraan sinua kuin eksynyt matkalainen, jolla ei ole muutakaan määränpäätä. Kaikki ympärilläni vain kertoo minulle siitä kuinka pitäisi antaa olla ja ottaa jalat alleen, mutta minä vain seison paikoillani ja en saa itseäni liikkeelle. Tunnen itseni typeräksi kun vain seison tässä ja odotan, vaikkakin sydämeni tykyttää lujaa kuin tietäen että kohta taas jotain on tapahtumassa. Tunnen muutoksen lähestyvän ja yritän rauhoittaa itseäni. Odotan sekaisin mielialoin ja mietin tulevaa. En tiedä onko mitään odotettavaa, mutten välitä. Tai valitettavasti välitän, mutta yritän tottua totuuksiin. On hankala edelleen tottua siihen että on niin paljon asioita joita en voi ennakoida. Sekoitin itseni omilla ajatuksillani. Ennen näin kuin tulevaan, tiesin mitä tulevan piti, mutta nyt kaikki näyttää yhdeltä suurelta sumuiselta mysteeriltä, joka odottaa ratkojaansa. Joskus vielä olen tuon sumun tuolla puolen ja olen onnellinen. Hulluutta tämä kaikki. Kuin olisin vainottu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti