Kuin olisin dominopalikka, pienestä hipaisusta kaatuu koko rivistöni. Kuin olisin tuuliviiri, käännän suuntaani pienenkin tuulen ansiosta. Kuin olisin hiekkaa, jota pienikin henkäys pöllyttää eri suuntiin, joka ei ikinä pysy paikoillaan. Kuin olisin jumiutunut lelu, joka ei mahda liikkeilleen mitään. Kuin olisin sidottu, että rauhoittuisin mutta jatkan rimpuilua viimeiseen hengenvetoon. Kuin olisin kiltti, enkä sille voi mitään. Kuin olisin hiljennetty, jotta kukaan ei huomaisi mitään erityistä. Kuin olisin mieliteko, joka käväisi mielessä. Kuin olisin opetus muille, miten voi käydä kun valitset väärin. Kuin olisin elävä todiste, unelmat satuttavat mutta jättävät henkiin. Kuin olisin onni, joka odottaa löytäjäänsä. Kuin olisin huomionosoitus, jota en unohda. Kuin olisin helpotus, jota ei saa koskaan kokea. Kuin olisin väärinymmärretty, joka yrittää epätoivoisesti tulla ymmärretyksi. Kuin olisin hiljaisuus, jota kukaan ei riko. Kuin olisin palkinto, liian kaukainen saavuttaa. Kuin olisin höyhen joka putoaa, en mahda putoamiselleni mitään vaan se on tuskaisen hidasta. Kuin olisin kärsimys, joka kohdattava joka päivä. Kuin olisin neuvoton, ei ole mitään mitä voisin enää tehdä. Kuin olisin kiitollinen, kaikesta pienestä ja mitäänsanomattomasta. Kuin olisin sanaton sopimus, josta muut eivät tiedä. Kuin olisin vannottu, pysymään kurissa tällä tavoin loppuun asti. Kuin olisin itku, jota kukaan ei näe. Kuin olisin ne kaikki miljoonat valinnat elämässäsi, joista aina valitsee juuri sen väärän vaihtoehdon. Kuin olisin tyhjä kuori, josta joku on varastanut sisällön. Kuin olisin turha, kuka minua tarvitsee? Kuin olisin kynttilä, joka lopulta leviää käsiin. Kuin olisin sulkeutunut, kuin pistaasipähkinä jota ei saa auki ja raivospäissään se sitten heitetään pois. Kuin olisin jyrkänne, mistä kukaan ei haluaisi vapaaehtoisesti tippua. Kuin olisin rohkeus, joka katosi. Kuin olisin sateenkaari, jonka aarretta kukaan ei tule löytämäään. Kuin olisin tehtävä, mahdoton suorittaa ja aina yhtä hankala. Kuin olisin ote, joka lipsuu. Kuin olisin virhe, johon aina lankeaa uudestaan ja uudestaan. Kuin olisin nappi, jota painamalla kaikki räjähtää taas palasiksi. Kuin olisin karu totuus, jota ei haluta kohdata. Kuin olisin ongelma, niin mutkikas ettei kukaan edes yritä ratkaista. Kuin olisin pettymys, jota kukaan ei halua kokea. Kuin olisin harhautus, kärsin jotta muut voivat jatkaa eteenpäin. Kuin olisin suunnitelma, jota ei toteuteta. Kuin olisin julma, tai niin minulle ainakin uskotellaan. Kuin olisin aliarvioitu, kukaan ei usko minuun. Kuin olisin ennakoimaton, kukaan ei näe seuraavaa liikettäni tai sanaani. Kuin olisin lause, jota en ikinä sano ääneen. Kuin olisin väsynyt, enkä jaksa enää jatkaa. Kuin olisin luovuttaja, joka antoi periksi kaikessa ja jäi tyhjän päälle. Kuin olisin vahva, mutta sitä vain uskottelen itselleni ja muille. Kuin olisin epäröivä, mietin jokaisella askeleella kannattaisiko ottaa jalat alle ja paeta. Kuin olisin askel, jonka haluaa astua. Kuin olisin näky tulevaisuudesta, jonka haluaisin nähdä onnellisena. Kuin olisin kylmä hiki, joka nousee aina pintaani. Kuin olisin mielikuvitus, jolla ei ole rajoja. Kuin olisin mietintä, jota ei ikinä saa päätökseen. Kuin olisin sinä, ymmärrän liiankin hyvin. Kuin olisin saavutus, jota kukaan ei ikinä tule saavuttamaan. Kuin olisin vääryys, jota kaikki kauhistelevat, välttelevät ja minne lopulta joutuvat. Kuin olisin oikeus, liian hyvää ollakseen totta. Kuin olisin musta aukko, joka imaisee kaiken toivon. Kuin olisin unohdettu, jätetty omaan arvoonsa. Kuin olisin kukka, joka odottaa aukeamistaan, ellei kuihdu ennen sitä. Kuin olisin vuodattamaton kyynel niin monien silmillä, koska ei kehdata itkeä. Kuin olisin kohtalo, määrätty ennalta epäonnistumaan. Kuin olisin aika, joka käy vähiin. Kuin olisin elämänilo ja -halu, jotka hiipuvat loppuun. Kuin olisin aave, kummitus, henki, senkö takia kukaan ei minua huomaa? Kuin olisin tuomittu, joka odottaa rangaistustaan. Kuin olisin kaikki arvoni, jotka katosivat kuin tuhka tuuleen. Kuin olisin kompassi, joka näyttää aina samaan ja väärään suuntaan. Kuin olisin se tunne kun tiedät hävinneesi, en ikinä jätä sinua rauhaan. Kuin olisin kauna, jota ei voida unohtaa. Kuin olisin valokuva, jota kukaan ei uskalla katsoa. Kuin olisin aarre, jonka joku jo vei mukanaan. Kuin olisin häkissä, jonka avaimet joku varasti. Kuin olisin maali, jonne kukaan ei saavu. Kuin olisin tuoksu, joka ei katoa muististani. Kuin olisin jotain aivan liian yksinkertaista, mutta kukaan ei sitä ymmärrä. Kuin olisin pakomatka, johon kaikki haluavat tarpeen tullen tarttua. Kuin olisin mitätön, minkä vuoksi elän? Kuin olisin projekti, joka ei tule ikinä valmiiksi. Kuin olisin hetken mielijohde, jonka ansiosta heittäydyit kaikkeen tähän. Kuin olisin ajatus mikä saa sinut hakkaamaan päätäsi seinään, ärsyttävä ja turhamainen. Kuin olisin tässä tilanteessa aina ja ikuisesti, vaikka toivonkin sitä. Kuin olisin omatunto, joka ei anna rauhaa. Kuin olisin teko, jota kadutaan jälkikäteen. Kuin olisin rukous, taianomainen ja vaiettu. Kuin olisin uni, jonka näen jälleen kerran. Kuin olisin painajainen, joka ei jätä minua rauhaan. Kuin olisin tunteikkuus sisällä, jota kukaan ei halua paljastaa. Kuin olisin ne kaikki lauseet, jotka kaikuvat pääni sisällä. Kuin olisin ne kaikki salaiset merkitykset, jonka arvon vain minä ymmärrän. Kuin olisin vaihtoehtoinen loppuratkaisu, jonka haluaisi aina valita karun totuuden sijaan. Kuin olisin sotilas, se pelkuri joka pakoilee tehtäväänsä. Kuin olisin pettymys, jota kukaan ei lue kasvoiltani. Kuin olisin kysymys huulillamme, joka ei kanna korviin kuultavaksi. Kuin olisin unohdettu, jotta voisimme jatkaa eteenpäin. Kuin olisin kaikki ajatuksesi, et pääse minusta ikinä eroon. Kuin olisin keskustelu, jota ei ikinä voida todistaa todeksi. Kuin olisin neula heinäsuovassa, valmiiksi luovutettu tehtävä. Kuin olisin valo pimeydessä, jotta jakasaisin jatkaa vielä eteenpäin. Kuin olisin laki, pakollinen ja mahdoton kiertää. Kuin olisin syyllisyys, joka luikertelee uhriensa sisälle ja kavaltaa nämä sisältä käsin. Kuin olisin kohde, jota kaikki haluavat tutkia. Kuin olisin kone, joka kadotti työtehtävänsä. Kuin olisin yön hämärä, joka ei ikinä näe päivänvaloa. Kuin olisin täysin tunteeton, mutta kun en ole. Kuin olisin ymmärrys, jonka näkee pelkästä katseesta. Kuin olisin timantti, jonka oikeaa arvoa kukaan ei tajua. Kuin olisin ilma, jota me molemmat hengitämme. Kuin olisin taivaankansi, joka todistaa muiden onnenhetkiä. Kuin olisin valmiiksi muotoiltu sanarykelmä, jota ei uskalleta sanoa. Kuin olisin jotain painovoimaa vastustavaa, yritän lentää mutten siihen kykene. Kuin olisin kuoleman rajamailla, huudan armoa että joku lopettaisi tämän kaiken. Kuin olisin tavallaan jo kuollut, tuntuu ettei pahempaa voisi enää tapahtua. Kuin olisin rikollinen, aina pakenemassa vastuuta ja seurauksia. Kuin olisin viimeinen pisara, joka on jo vuodatettu. Kuin olisin katkeruus, joka kalvaa sydäntä sisältä käsin. Kuin olisin sanaton ymmärrys, syystäkin yliarvostettu. Kuin olisin masennus, joka valitsee uhreikseen ne vahvimmat yksilöt. Kuin olisin harhakuva, jota kukaan ei näe koska katoan näkyvistä miltei aina kun joku yrittää lähestyä. Kuin olisin lintu, joka lensi jo pois. Kuin olisin läsnä, vaikka olen kaukana. Kuin olisin vapaa, vaikka olen vangittu. Kuin olisin raukka, joka ei osaa muuta kuin pelätä. Kuin olisin säälittävä, joka pelkää liikaa tulevaa. Kuin olisin vastavoima, joka hiljalleen hiipuu. Kuin olisin pelien 'Game Over', ennalta tiedettävä päätös uurastuksen jälkeen. Kuin olisin este, ettei kenenkään muunkaan matka olisi turhan helppo. Kuin olisin vääristynyt, jos tämä kaikki onkin vain mielikuvitustani? Kuin olisin selitys, jota kaikki odottavat kuulla. Kuin olisin päätös, joka kytee sisälläni. Kuin olisin ajatus, jota en suvaitse muodostuvaksi. Kuin olisin salaisuus, jonka on parempi jäädä salaisuudeksi. Kuin olisin toive, joka ei ikinä näe tähdenlentoaan. Kuin olisin toivo, joka sykkii hiljaa sydämessäni ja yrittää rauhoittaa minua. Kuin olisin epätoivo, joka vain vahvistuu hetki hetkeltä sisälläni. Kuin olisin jokainen hymy ja nauru, joka pakottautuu kasvoillesi. Kuin olisin velvollisuus, joka on vain pakko suorittaa. Kuin olisin vapaaehtoinen velvoite, joka ei olekaan vastenmielinen niin kuin on pelännyt. Kuin olisin totuttu rutiini, joka kaipaa uusimista. Kuin olisin ikuinen taistelija, mutta mikään ei kestä ikuisesti. Kuin olisin uhka, jota kaikkien olisi paettava. Kuin olisin pistävä kaipuu, jonka olemassa olosta en tiennyt. Kuin olisin pitkävihaisuus, joka ei ikinä unohda. Kuin olisin viha, joka on sammunut. Kuin olisin määrätietoisuus, joka on katoamassa. Kuin olisin riippuvainen, heikompi hetki hetkeltä. Kuin olisin virne kasvoillasi, jonka haluaisin aina nähdä. Kuin olisin pieni vale joka livahtaa suustani, aina kun hetki on oikea. Kuin olisin rauha, joka katosi merenpohjaan. Kuin olisin taistelu, joka jatkuu vaikka se jo loppui. Kuin olisin tuska, joka tappaa hitaasti ja kivuliaasti. Kuin olisin luulo, joka osoittautuu aina vääräksi. Kuin olisin kaukainen unelma, joka murskattiin pirstaleiksi. Kuin olisin kadonnut avain lukostasi, joka avaisi tien onneen. Kuin olisin lukko, jota kukaan ei onnistu avaamaan, joka pidättelee totuutta kaikin tavoin. Kuin olisin kuiskaus, jota kukaan muu ei tule ikinä kuulemaan. Kuin olisin satu, ulkoa opittu ja aina samanlainen. Kuin olisin häpeä, josta en pääse eroon. Kuin olisin rikkinäinen, jota kukaan ei onnistu saamaan kasaan monien yritystenkään jälkeen. Kuin olisin pelko sisimmässäni, jota en ikinä tule kuulemaan toisen suulta. Kuin olisin tapahtuma, minkä olemassa olosta kukaan ei saa ikinä kuulla. Kuin olisin sattuma, joka sai aikaan jatkuvan putoamisen. Kuin olisin stragedia, joka ei ikinä toimi. Kuin olisin tulevaisuus, joka murskaa viimeiset toivonkiteet ihmisten sydämistä. Kuin olisin menneisyys, vaiettu, salattu, unohdettu, hävetty. Kuin olisin ne miljoonat rikotut unelmat, joista kukaan ei saa tietää. Kuin olisin halaus, varma, hellä ja onnellinen. Kuin olisin katse, jota en osaa tulkita. Kuin olisin kylmä väre, joka kulki lävitsemme mutta mitä muut eivät huomanneet. Kuin olisin varjo, joka pitää valosta. Kuin olisin kylmyys sisälläsi, joka ei välitä. Kuin olisin ajatustenlukija, mutta se jää kai vaan haaveeksi. Kuin olisin aina se joka satuttaa, vaikken tee sitä tahallani. Kuin olisin aina ja ikuisesti se yksi sana; 'Anteeksi'. Kuin olisin itse katumus, mutta silti minua ei armahdeta. Kuin olisin sanonta; 'Kyllä se siitä.', toisten suilla. Kuin olisin tarina, jota ei ikinä löydä kirjan sivuilta. Kuin olisin ele ja ilme, jota kukaan toinen ei nähnyt. Kuin olisin hetki, jota en ikinä unohda mutta sinä unohdit jo. Kuin olisin paha teko, joka ei tavallaan paina omatuntoani vaan kuihduttaa sisältä. Kuin olisin miljoonat sanat, jotka pursuavat minusta ulos ja täyttävät mieleni tuskaisilla unelmilla. Kuin olisin aina se joka kuuntelee muita, mutta kuka kuuntelisi minua? Kuin olisin se joka ymmärtää muita, muttei itseään. Kuin olisin kirjan sivuhenkilö, joka ei ikinä pääse parrasvaloihin. Kuin olisin näkymätön kolmas osapuoli, joka katsoo vierestä muiden elämäniloa. Kuin olisin tunne, joka tukehdutetaan väkisin. Kuin olisin se tunteesi että välität, et voi minua olla myöntämättäkään. Kuin olisin vetoa toista kohtaan, jota et voi kieltää. Kuin olisin totuus, jota en halua kohdata. Kuin olisin loppu, jonka tiedän päättyvän onnetttomasti. Kuin olisin pisto sydämessäni, jonka syyn tiedän aivan hyvin. Kuin olisin sydämeni, vahva, voimakas ja silti palasina. Kuin olisin, ystävä? Kuin olisin järkeni menettänyt, tämä kaikki tuntuu typerältä päiväunelta, mistä en ikinä halua herätä. Kuin olisin tuuliajolla ja liian heikko tarttumaan mihinkään kestävään ja jäämään paikoilleen. Kuin olisin vapaaehtoisesti heittäytymässä jyrkänteeltä ja toivon että joku minut pelastaisi ennen kuin ehtisin sen tehdä. Kuin olisin laiturin reunalla, haparoin ilmaa kun olen jo miltei putoamassa, mutta käsi toisessa kädessäni ei millään päästä irti vaan puristaa lujempaa ja niin katoan pinnan alle, mutta nousen ylös nauraen ja samalla vihaisena. Aivan uutta ja helpottavaa ponnahtaa pintaan, eikä jäädä syvyyksiin. Olen jännittynyt ja varuillaan. En välitä. Ja en silti osaa olla muuta kuin onnellinen tästä kaikesta.
Kuin olisin aikamatkaaja. Näen sekä hyvät että pahat tapahtumat mielessäni aina kun suljen silmäni. Näen ne kuin muistikuvafilminä kiitävän silmieni ohitse. Matkaan hetkiin ja unohdan nykyhetken. Tulen takaisin, yritän lentää, jään maahan makaamaan enkä jaksa enää nousta ja itken kyyneleeni kylmään katuun. Sitten nousen istumaan, kuivaan kyyneleeni hihaan ja pää sekaisin jään istumaan kiveyykselle, tuijottamaan tyhjästi eteenpäin ja odottamaan jotain mikä ei ikinä saavu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti