"But I believe in whatever you do
And I'll do anything to see it through
You can walk away and say we don't need this
But there's something in your eyes says we can beat this
'Cause these things will change, can you feel it now?
These walls that they put up to hold us back will fall down
It's a revolution, the time will come for us to finally win"~Change, Taylor Swift
Nyt se on sitten jo toukokuu, tarkemmin sanottuna 2. toukokuuta ja nimipäivänä. :) Kuitenkin, toukokuusta tulee hirveä kesänodotus -fiilis ja muutenkin alkaa viimein elpyä rankan, kylmän ja ankaran talven jälkeen. Alkaa heräilemään talviunilta ja katselemaan ympärilleen. Mahtava tunne kun tuntuu ettei mikään voi sinua pysäyttää. Silti tekisi vain mieli juosta pois täältä ja jättää kaikki taakseen.
"I am outside
And I've been waiting for the sun
And with my wide eyes
I've seen worlds where I don't belong"~We Are Broken, Paramore
Ihmisten muuttumisesta. Huomaan puhuvani siitä usein joten päätin lähteä miettimään asiaa enemmän.
En edelleenkään usko että ihmiset voivat muuttua, kuten esimerkiksi että pahasta tulisi hyvä tai päinvastoin. Mutta ihmiset muokkautuvat, elämä, ihmiset joiden kanssa elät, olosuhteet ja monet ulkopuoliset asiat muokkaavat ihmisiä huomaamattamme. Mutta miksi ihmiset muuttuvat itseään ja arvojaan esimerkiksi kavereiden takia? Sitä en ymmärrä sitten ollenkaan! Ihminen näyttää heikkoutensa jos suostuu kaikkeen mihin vaikka se uusi kaveri houkuttelee. Mielipiteiden vaihtaminen toisia mukautuviin mielipiteisiin kertoo epävarmuudesta ja siitä että haluat vain ja ainoastaan kuulua porukkaan. Niin typerää. Ihailen ihmisiä jotka vastustavat kaikkea ja uskaltavat rohkeasti näyttää sen oikean mielipiteensä, vaikka kaikki muut olisivat toista mieltä. Ehkä siksi olen tälläinen vastarannankiiski etten halua kuulua massaan. Virran mukana kulkeminen ei edes erota sinua muista, sinut unohdetaan ja kuulut vain tiettyyn porukkaan, et ole yksilö. Sinä olet sinä, et kaverisi. Sinulla on omat mielipiteesi ja arvosi, eivät kaverisi. Pysy omana itsenäsi niin löydät omanlaisia ihmisiä (onneksi minä olen löytänyt), etkä sellaisia joitten takia joituisit muuttamaan itsesi täysin toisenlaisiksi.
"Everything was so damn simple, now I'm losing my head
Trying to cover up the damage and pad out all the bruises
No but I'll keep on rolling down this road
But I've got a bad, bad feeling"~Long Way To Happy, P!nk
Tiedätte kun on sellainen tunne että kohta jotain tapahtuu. On se sitten hyvää tai pahaa. Sellainen minulla on nyt ja en tiedä miksi. Se vaanii nurkan takana ja odottaa jotain tiettyä hetkeä. Sitä sitten odotellessa.
"Walk through the door and enter your room
'Cause this whole world lies but you tell the truth
Do you think im gonna give you up?
Your never gonna let me down"~Damn, Katy Perry
Paskan puhuminen selän takana. Kukaan ei siitä pidä, jokainen sitä harrastaa joskus. Yleensä kiusan aiheena joku kiusattu henkilö tai puolituntematonkin henkilö itsellekkin. Se tunne kun tiedät että sinusta on puhuttu juuri ennen kuin astut paikalle, tuntuu kuin maailma romahtaisi ja et tiedä mitä ajatella, kuin olisit petetty ja tunnet itsesi yksinäiseksi. Joten ei aiheuteta sellaista kenellekkään, edes ärsyttäville ihmisille, saati tuntemattomille. Ihmiset vain ovat sellaisia että arvioivat toisiaan ja tuomitsevat ennen tutustumista. Tunnen itsekkin että ennen tutustumista minua pidetty aivan erilaisena kuin oikeasti olen ja kuulostaa aika hauskalta kuulla jälkikäteen; "Et sä niin outo ollutkaan kuin mä kuvittelin" tai muuta vastaavaa. Yritän kai selittää että antakaa ihmisille mahdollisuus. Hankalaa, tiedän, mutta pitää vain olla avarakatsaisempi ja muutenkin ymmärtäväisempi ihmisiä kohtaan. Olemme kaikki samanlaisia, samanarvoisia. Mutta mahdollisuuden antamalla olen itsekin tutustunut ihmisiin joihin en olisi ikinä kuvitellut tutustuvani. Itse silti olen huono antamaan mahdollisuuksia tai toisia mahdollisuuksia ihmisille, koska tuntuu välillä että olen menettänyt uskoni ihmisiin. Luotan aika vähän ihmisiin ja kerron itsestäni heille aivan liian vähän koska pelkään menettäväni heidät tai pelkään tiedon joutuvan vääriin käsiin. Petetty monesti, jäänyt yksin niin monesti, menettänyt tärkeän ihmisen liian monta kertaa. Siinä menettää helposti uskoaan. (Tätä on vaikea selittää, anteeksi.) Onneksi on sentään jotain usein mikä pysyy siinä vierellä, kiitos heille, he kantavat meitä kun emme enää jaksa jatkaa eteenpäin ja he ovat ihmisiä jotka antavat uskoa uudelleen toisiin ihmisiin. Ystävät arkipäivän enkeleitä? En tiedä, ehkäpä.
"You smile never shout
You stand out in a crowd
You make the best of every situation
Correct me if I'm wrong
You're fragile and you're strong
A beautiful and perfect combination
I wanna go there where you go
I wanna find out what you know
And maybe some day down the road I'll sit back and say to myself
I like how you are with me
In our future history
And maybe some day down the road I'll sit back and say to myself "Yeah I thought so.""~I Wanna Know You, Miley Cyrus feat. David Archuleta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti