Stomach's so full that I wish I could choke
Seven A.M., my head's already in a spin
As soon as I'm out that door
Bam, It hits me like a ton of those red bricks
Can't dig myself out of this highest ditch
This madness
I swear sometimes I can't tell
Which way's up, which way's down
It's all up in my face, need to push it away
Somebody push it away, so all that I can hear
Is a simple song, sing along now
La, la, la, la, la
La, la, la, la
La, la, la, la, la
La, la, la, la
Midday sun beating on the concrete
Burning up my feet, too many cars on the street
The noise, the red, the green, makes me wanna scream
Five o'clock now it's bumper on
Bumper on, bumper horns honking
Nobody's looking but everybody's talking
It's another day on this highway"~Simple Song, Miley Cyrus
Rakastan jo nyt tätä laulua, vaikka sen pari päivää sitten vasta ensimmäisen kerran kuuntelin. En saa tätä pois mielestäni, ihana kappale! Taas kerran aivan kuin suoraan elämästäni, niin osuva. Sen voit kuunnella tästä. En silti ole mikään Miley Cyrus -fani, mutta nämä hairahdukset annetaan anteeksi, eikö niin?
"Sometimes I wanna hug you
Sometimes I wanna push you away"~Complicated, Rihanna
Mietin sitä että jos elämä olisi kuin peli. Sormea napsauttamalla saisi kaiken ja tilille ilmestyisi aina rahaa kun sitä tarvitset. Saisit muokata ulkonäköäsi ja tyyliäsi painamalla nappia. Voisi ystävystyä ja ennen kaikkea voisi poistaa ihmisen elämästään klikkaamalla. Aivan liian helppoa, mutta toisihan se uusia ongelmia. Miten voit päättää milloin poistat ihmisiä elämästäsi; ensimmäisen inhimillisen virheen kohdallako vai sen jälkeen kun et voi enää sietää ja kärsit suhteestanne. Ihmisen mieli on niin muuttuvainen, sitä tässä ehkä yritän sönkätä. Mitä jos kaipaatkin ihmistä ja et vain saa häntä takaisin koska itse törkeästi hänelle sanoit ettet halua häntä elämääsi. Et voi perääntyä. Vaikka kärsit. Elämän rikkaus peliin verrattuna on ehkä kuitenkin nähdä muuttuuko se toinen osapuoli vai jatkuuko sama peli vielä. Mutta ei aina niin kiva rikkaus jos et näe mitä se toinen ajattelee. Tai niinkuin normaalissa elämässä et voi kadottaa häntä minnekään, siinä hän vain on ja jatkaa elämäänsä.
"Tell me what's a girl to do when she's crying inside
I'm about to go insane
I'm jumping off this train
Whether wrong or right, I'll be gone by night"~Fading, Rihanna
Kysymysmerkki ihmisenä elämisestä. Hauskaa, rankkaa, vaativaa ja hieman yksinäistä. Usein pitää miettiä mitä sanoa ihmisille, ettei se tule sitten täysin puun takaa, etten aiheuta pahempia pyörtymisiä. Eikä minussa ehkä mitään sellaista olisi kerrottavaakaan, erilaisilla ihmisillä vain on niin täysin erilainen käsitys minusta. Toinen ihmettelee kuinka pysyn minuuttiakaan hiljaa ja toinen ihmettelee miksen ikinä puhu mitään. Sellaista on minun elämäni. Mutta en valita, olen aika tyytyväinen. Välillä on kiva olla erilainen ettei aina vain se sama iloinen naama.
Usein mietin kuka olen, mitä mietin, mistä haaveilen ja mihin olen oikein menossa. Tuntuu etten saa itsekään vastauksia keksittyä joten miten voisin muillekkaan kertoa.
"I don't know if I can yell any louder
How many time I've kicked you outta here?
Or said something insulting?
Da da da, da da
I can be so mean when I wanna be
I am capable of really anything
I can cut you into pieces
But my heart is broken
Da da da, da da"~Please Don't Leave Me, P!nk
Ilkeydestä. Sitä voi tehdä tahallaan, vahingossa tai jotkut ihmiset vain ovat ilkeitä (kuten Voldemort! Ehei, en lue Potteria tässä samalla...). Luokittelisinko itseni ilkeäksi? Kyllä varmaankin, mutten pahaksi ilkeäksi. Usein vain huumorintajuni ja kommenttini menevät muilta niin yli hilseen että minut vain usein leimataan ilkeäksi. En tee sitä tahallani, paitsi joskus, mutta vain todella harvoin olen oikeasti ilkeä. Se joka minua ilkeäksi sanoo, ei luultavammin ole esimerkiksi riidellyt kanssani. Väärinymmäretty? Ehkäpä.
Huomaan puhuvani usein riitelemisestä. Kerran minulta aivan suoraan kysyttiin rakastanko riitelyä. Menin aivan hämilleni ja sanoin että en tietenkään. Tilanne oli todella kummallinen muutenkin koska kysyjä ei edes tunne minua ja on hädin tuskin kaverina ja oli kuullut minun riidelleen ystäväni kanssa vanhalta lapsuudenystävältä. No ette tajunneet, mutta en minäkään oikein silloin. Niin, en todellakaan rakasta riitelyä. Tämä tuntuu ristiriitaiselta, koska tuntuu että en pidä siitä kun menee hyvin, niinkuin joskus sanoin aiemmin.
Pienempänä olin ehkä vielä enemmän riitapukari. Haastoin riitaa ja suutuin mitä pienemmistä asioista. Itse en sen aikaista minääni olisi kestäny mutta keskiväthän sentään jotkut ystäväni. Yläasteelle mennessäni olin täynnä virtaa ja valmiina näyttämään muille vahvan minäni. No sehän tyssäsi koulukiusaamiseen ja en vieläkään saa sanaa suustani koulussa. Kyllä yläaste karaisee, ainakin minun tapauksessani. Taakse jäi suurin osa kilpailuhenkisestä-, riidanhaastaja- ja pienistä välittävistä minä hahmoistani. No nykyään tunnen itseni enemmän sellaiseksi etten välitä pienistä ja en ole mitenkään hirveä riidanhaastaja, joten taisinpa sen yläasteen takia itsenikin löytää. Karua kyllä. Joten koittakaa nyt vähän minua kestää, pahempaakin on nähty.
Nyt vain pitäisi kasata palat yhteen ja miettiä että ensi vuonna luokallani ei ole ketään samaa henkilöä mitä viimeisinä 10 vuotena aina samat naamat. Sinne jäävät taakse vanhat minäni ja saan viimein aloittaa alusta, mitä odotin jo yläkoulusta, mitä ei pahemmin ikinä tapahtunutkaan. Pitäisi vain oppia kunnolla tietämään kuka olen ja mitä haluan, tuntea oikeasti se sisus itsestään ja päästää vihdoin vanhoista asioista irti. Siinä olen hemmetin huono. En vain osaa päästää irti.
"So cool in line, and we try try try, but we try too
hard and it's a waste of my time
Done looking for the critics, cause they're everywhere
They dont like my jeans, they don't get my hair
Exchange ourselves, and we do it all the time
Why do we do that? Why do I do that?
Why do I do that..?"~Fucking Perfect, P!nk
"And no matter how hard I try
I can't escape these things inside I know
I know...
When all the pieces fall apart
You will be the only one who knows
Who knows
Just let me go"~Let Me Go, 3 Doors Down
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti