"Here is the place where
My head is spinning
Time is beginning
To race away
You come to throw me
Knock me off my feet
You give me wings to fly
The world goes crashing by again"~Anywhere but here, Hilary Duff
Yllämainittu laulunpätkä kuvaa hyvin sisäisiä tunnelmiani juuri tällä hetkellä. Tuntuu että en voi mennä eteenpäin tai taaksepäin, elämässä tai oikein missään. Pitää vain odottaa että elämä keksii minunkin varalleni jotain. En edes välitä menisikö se kaikki sitten kertarysäyksellä ylös tai suoraan alas, niinkuin yleensä, kunhan jotain selkeää ja edes vähän aikaa pysyvää nyt vain tapahtuisi. Pääsisin eroon tästä sekavasta mielentilasta ja monista mieltäni painavista kysymyksistä. Mutta kaikki tällä hetkellä ihan ok, ehkä sillä vain huijaan itseäni.
"You, with your switching sides and your walk-by lies and your humiliation
You, have pointed out my flaws again as if I don't already see them
I'll walk with my head down trying to block you out 'cause I'll never impress you
I just wanna feel okay again
I'll bet you got pushed around, somebody made you cold
But the cycle ends right now 'cause you can't lead me down that road"~Mean, Taylor Swift
Ja niin koitti taas paluu arkeen. Karu totuus, tuomio, kylmää vettä niskaan jne. Mutta salaa sitä ehkä odotinkin vähän. Ihana nähdä ystäviä, normaali päivärytmi ja sittenpähän on taas lähempänä se aina yhtä rakas viikonloppuni. Ja todella vähän aikaa kesälomaan. Ja koko ajan hupenee maa jalkojen alta aina vain enemmän.
"I can't tell you what it really is
I can only tell you what it feels like
And right now ..."~Love The Way You Lie, Rihanna feat. Eminem
...it's like a fight between my heart and mind.
Noin jatkuisi oma versioni laulusta. Tuntuu nykyään että sydän ja mieli ovat aivan eri aaltopituudella. Kuin klassinen sarjakuvatilanne jossa hahmon olkapäillä istuu piru ja enkeli. Ja sinä siinä välissä yrität miettiä kumpaa kuunnella. Olen sellainen kummallinen sekotelma, teen ja sanon usein mitä sattuu mieleen tulemaan ja mietin myöhemmin mitä tuli sanottua. Silti usein yritän järkeillä itseni ulos ongelmistani ja löytää sen kultaisen keskitien. Pah, jos siitä ruvetaan puhumaan niin ojassa ollaan.
"So as I write this letter and shed my last tear
Know it's all for the better that we end this here
Let's close this chapter, say one last prayer"~I'm Still Breathing, Katy Perry
Tänään näin vihdoin rakasta ystävääni, jota näen harvoin, jonka olen tuntenut pienestä pitäen ja joka tietää lähestulkoon kaiken minusta, viimeistä salaisuutta myöten ja uskaltaisin väittää että niin minäkin tunnen hänet kuin omat taskuni. Sitten kun opin puhumaan tunteistani hän olisi ensimmäisten ihmisten joukossa joille kertoisin kuinka paljon hän minulle merkitsee ja kuinka hänestä välitän, mutta uskon että jollain tasolla hän sen tietääkin. Mutta ei siitä nyt. Hänelle olin koko viime viikon vuodattanut suruja ja murheitani, hän antoi niihin neuvoja ja kantoi eteenpäin. Tänään näin hänen olevan maassa ja hiljainen, kysyin mikä on, mutta en saanut vastausta. Ja enköhän minä kaikista parhaiten sen tiedä miten hankalaa on kertoa itsestään ja ongelmistaan ja siksi ymmärrän häntä täydellisesti. Silti hän nosti päätään ja kysyi minulta onko minulla nyt kaikki hyvin ja hymyili päälle, kylläkin vähän tekaistua hymyä mutta silti. Arvostin häntä sillä hetkellä varsin paljon, vaikka tiesinkin jo valmiiksi että sillä tytöllä on sydän puhdasta kultaa, mutta aina hän osaa yllättää. Sitten vastasin aika osuvasti ja todenmukaisesti että; "Ei ole, mutta en jaksa enää, en sitten yhtään enää murehtia" ja hymyilin. Hän hymyili aidosti ja painoi päänsä olkapäälleni ja vain istuimme hiljaa. Tiedän että ymmärrän häntä enemmän kuin hän uskoisikaan ja osaisin auttaa (varmasti monia muitakin ystäviäni kuin vain häntä, anyway), mutta en ole sellainen ihminen että väkisin menisin vinkumaan mikä on hätänä. No okei, välillä tulee niin tehtyä, mutta siitä ei saa suuttua, siitä vain tietää että välitän. Kukaan ei vain tunnu ymmärtävän että oikeasti välitän heistä hyvinkin paljon ja mietin paljon muita ihmisiä ja heidän ongelmiaan ja yritän ratkoa heidän mietteitään, vaikka naurankin ja heitän sarkastisia juttuja. Kuin ei olisi muuta kuin se ulkopuolinen kovuuteni ja hymyni. Ehei, on paljon muuta, mutta en sitä osaa muille useinkaan näyttää vaikka haluaisinkin. Ulkokuori pettää, koittakaa nyt jo vihdoin se ymmärtää.
"Sometimes it seems that I have no place
And I don't know what to do, with myself
Night after another, I can taste the filth inside
And I need to reclense my soul
Nobody knows, nobody cares that I die, on the inside
Nobody sees the light that is me, as I smile on the outside
Nobody knows, nobody cares that I walk, on the wrong side
Tell me who..nobody
But you."~Nobody, Amy Studt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti