"I'm dancing with tears in my eyes
Just fighting to get through the night
I'm losing it
With every move I die
I'm fading, I'm broken inside
I've wasted the love of my life
I'm losing it
With every move I die
When did I become such a hypocrite?
Double life, lies that you caught me in
Trust me I'm paying for it
With every move I die"~Dancing with tears in my eyes, Ke$ha
Yllämainittu laulu ei ole kuulunut ehdottomiin suosikkeihini, mutta tänään olen sitä jostain syystä kuunnellut monesti. Ehkä en sittenkään ole vielä päässyt ylös masennuksestani. Haluaisin jo kovasti nousta ylös ja jatkaa elämää, mutta joku vetäisee jalat alta aina kun yritän nousta. Positiivista ajattelutapaa yritän silti harjoittaa, mutta kohtuudella ettei tulisi feikki vaikutelma. Ed. kirjoituksessani puhuin ihmisten vaikutelmista minusta ja toivon todella ettei "feikki" ole kenenkään mielipide, vaikka eri ihmisten kanssa olenkin todella erilainen persoona.
Juuri tuota äskeistä tekstiä kirjoittaessani kuulin kun kännykkääni saapui tekstiviesti. Teksti sisälsi niin paljon inside- juttua että voisin sen täälläkin kertoa, mutta en halua. On kuitenkin ihana tietää että joku välittää minusta, oikeasti ja syvästi juuri minusta. Omituisesta ja sekopäisestä minusta, miljoonine sivupersoonineen. Olen usein miettinyt olisinko ystäväni, jos olisin joku muu tässä hullussa elämässä. Onneksi siihen ei tarvitse ikinä miettiä vastausta loppuun.
"I'm the question and you're of course the answer"~S.O.S. (Rescue me), Rihanna
Ihmissuhteet. Voi kunpa sitä voisi etukäteen suunnitella keneen tutustuu, kenen kanssa ystävystyy ja kenen kiertäisi kaukaa. Näkisi silmissään jo valmiin loppuratkaisun olisiko suhde oikea vai väärä. Monet sydänsurut vähentyisivät, mutta sehän olisi aivan liian täydellistä ja menisi tylsyyden puolelle. Ja ehkä samalla katoaisi elämän ja ystävyyden hohdokkuus. Tosielämässä kun näkee sitten kuka oikeasti jää siihen rinnalle ja kuka katoaa sanaa sanomatta vaikeina aikoina. Itseltäni löytyy kyllä laidasta laitaan lukuisista vihollisista parhaaseen ystävään ja monta muuta erityyppistä ihmistä siinä välillä. Tuntuu kuin elämään ilmestyisi erilaisia ihmisiä ja jokaiselle on oma tehtävänsä. Yksi on se joka tietää sinusta kaiken, toinen se jolle kerrot kaiken ja kolmas se "hyvänpäiväntuttu" ja miljoonia muita erilaisia ihmisiä eri rooleineen tässä maailman näytelmässä. Sitä vain mietin että mitä varten sitten on vihollisia? Jotta elämämme ei kävisi tylsäksi? Jotta saisit salaiset sisäiset aggressiosi puretuksi? Kun on hyviä niin on pahojakin? Jos joku keksii niin saa kertoa minulle. Taidan kyllä muutenkin olla sellainen helposti vihattava tyyppi, mutta sitä teen joskus aivan tarkoituksellakin. Ehkä se johtuu siitä että en halua tulla unohdetuksi, koska silloin jään ihmisten muistiin parhaiten. Ja on myös hauska käydä ihmisten hermoille. Tiedän, ilkeä. Niin olen ja salaisesti hiukan ylpeä siitä. Eipähän minua unohdeta niin helpolla.
"I can't take it see it don't feel right
You got me tossing and turning i can't sleep at night"~S.O.S. (Rescue me), Rihanna
Omatunto. Sitä olen miettinyt paljon tänä iltana. Itselleni se sattuu olemaan herkkä kolkuttamaan, mutta usein vähän vähemmän tuntemilleni ihmisille se ei useinkaan kolkuta. Sillä tuntuu, että viime aikoina se on alkanut kolkuttaa useimmin vähän erikoisten ihmissuhteitteni ja vieraiden ihmistenkin takia. Se jo kertoo etten ole tunteeton (vaikken sitä ole väittänytkään vaikka minulle sitä usein sanotaankin. No, huipulla tuulee...), mutta mietin vain sellaisia ihmisiä, jotka ovat. Joko he vain esittävät tai sitten on joku pahasti pielessä. Omatunto kai vain yrittää omalla tavallaan kertoa ihmiselle että; "Hei haloo, mitä tuli tehtyä?!". Jotkut eivät sitten sen ääntä kai kuule tai eivät välitä. Itseäni sellaiset ihmiset ärsyttävät, koska useinhan se esittämistä onkin. Yritetään olla kylmänviileitä ja pitää tunteet sisällä, kuin niissä olisi jotain häpeämistä.
"The way you move is like a full on rainstorm
And I'm a house of cards"~Sparks fly, Taylor Swift
Tänään olen tuntenut itseni hyvin hankalaksi. Tunne on usein mielessäni kun kuuntelen esimerkiksi muiden mielipiteitä minusta tai riitelen jonkun kanssa. "Helposti väärinymmärrettävä"-kyltti pitäisi roikkua kaulassani miltei aina ettei vain pääsisi unohtumaan keneltäkään. Ehkä pitäisi sellainen hommata. Tuntuu että niin perheessä kuin kaveripiirissäkin moni asia jää tekemättä kun en esimerkiksi tule toimeen joittenkin ihmisten kanssa tai suostu tekemään jotain. Minä? Hankalako? -Tottakai ja sen myös myönnän. On sentään hyvä että ymmärrän sen itse. Joidenkin ihmisten kanssa ei vain ole tarkoitettu tulla toimeen, vaikka näissäkin asioissa vain hankaloitan itse itseni oloa miettimällä. Minkäs sille mahdan. Olenhan vain ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti