keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

so why don't we take a chance?

"I can't make my own decisions
Or make any with precision
Well maybe you should tie me up
So I don't go where you don't want me
You say that I've been changing
That I'm not just simply aging
Well how could that be logical?
Just keep on craming ideas down my throat
Woah

You don't have to believe me
But the way I, way I see it
Next time you point a finger I might have to
bend it back
And break it, break it off
Next time you point a finger I'll point you to
the mirror"~Playing God, Paramore


Koko päivän on soinut kyseinen biisi päässä. Tosi ärsyttävää, mutta samalla ihan kivaa. Kuin olisi pään sisällä pieni radio jonka aina sitten välillä laitoin "pauselle" että keskittyisin ulkopuoliseenkin maailmaan.
      Mutta tässä tämä jo menikin meilkein koko keskiviikko. Olo on jo nyt aivan uupunut ja vielä 2 päivää ennen viikonloppua. Ja vappua, wuhuu. Aivan turha juhla, sanon minä, mutta minkäs teet.
      Tänään on kyllä ollut lyhyesti sanottuna hyvä päivä. Ihanan nopea ja rauhallinen. Taas kun menee hetkenkin hyvin ja rauhallisesti tekisi mieli huutaa, riehua, hajottaa ja pistää elämä aivan päälaelleen. Todella outoa. Kuulostaa kuin pitäisin siitä että menee huonosti. Mutta ehkä se menee sen piikkiin että vihaan tylsyyttä. Riskit ovat elämän suola, tasapaksuisuus, samanlaisuus ja kaikenlainen massa ovat niin minun vastaisiani periaatteita.

"I'm like a puzzle
But all of my pieces are jagged
If you can understand this

I wanna fly, I wanna drive, I wanna go
I wanna be a part of something I don't know
And if you try to hold me back, I might explode
Baby, by now you should know


I can't be tamed
I can't be blamed
I can't be changed"~I Can't Be Tamed, Miley Cyrus


Minua ei noin vain kesytetä, syytetä tai muuteta. Tosi ärsyttävä biisi, mutta ainakin sanat sopivat todella hyvin. En kerta kaikkiaan jaksa enää murehtia, siitä sisäisen päätöksen tein oikeastaan eilen ja sen jälkeen on ollut parempi olo, mieli ja rauha mielessä. Niinkuin olisi taas kääntänyt aivot off -nappulan kohdalle, eli normaalille asetukselle minulla. Hehehehee, hauskaa olla oma itsensä. Ja ihana huomata että nyt yrittää elämäkin minua piristää kaikin mahdollisin tavoin, tällä tarkoitan siis ystäviäni. Kiitos siitä. Mutta ehkä asiat kääntyvät vielä kokonaan parhainpäin pitemmäksi aikaa, ken tietää.

"Out of the fire and into the fire again
You make me want to forget and start all over
Here I come straight out of my mind or worse
Another chance to get burned and start all over
I'm gonna start all over"~Start All Over, Miley Cyrus

 
Usein tekisi vain mieli aloittaa kaikki alusta. Muuttaa kauas pois, vaihtaa nimensä ja keksiä itselleen menneisyys ja rakentaa itselleen uusi tulevaisuus ja nykypäivä. Voi kun se olisikin niin helppoa. Mutta et voi muuttaa sitä mitä olet tehnyt, menneisyys vainoaa ja et sitä ikinä voi vaihtaa, muokata tai palauttaa asioita ennalleen. Mennyt mikä mennyt, sinun mikä sinun. Voit vain unohtaa tai yrittää kertoa uusille ihmisille elämässäsi sen toisen version menneisyydestäsi. Yrittää rakentaa heille uutta pohjaa ettei kaikki vanha jo melkein unohdettu seuraisi mukanasi ikuisesti ja sitten vielä tulisi heidän tietoonsa. Vanhojen seikkojen päivänvaloon tulemisen pelkääminen, tiedän, typerää. Itse taidan olla siinä uuden pohjan rakennuspuuhissa, se selittää ehkä osin senkin miksi en halua kertoa itsestäni. Haluan että he tutustuvat minuun, ei vanhaan minuun joka ei enää edes ole todellinen vaan vain muiden ihmisten vääristynyt mielipide. Sillä on jo jonkin aikaa tuntunut että olen ehkä sen itseni löytänyt. Pitää vain hyväksyä ne miljoonat sivupersoonat jotka nekin ovat kai sitten osa minua. Haluaisin vain saada koottua palaseni ja olla yksi henkilö. Ei tätä sentään kaksoiselämäksi voi kutsua, vaikka se hienolta kuulostaisikin, mutta nyt tämä supersankari menee nukkumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti