sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

run away you and me



"Can you feel me when I think about you?
With every breath I take
Every minute, no matter what I do
My world is an empty place

Like I've been wonderin' the desert
For a thousand days
Don't know if it's a mirage
But I always see your face, baby
 
The stars are burning
I hear your voice in my mind
Can't you hear me calling
My heart is yearning
Like the ocean that's running dry
Catch me I'm falling

It's like the ground is crumbling underneath my feet
(Won't you save me?)"~A Year Without Rain, Selena Gomez

Rakastan kyseistä kappaletta, vaikka se saakin mieleni usein maahan. Sanat ovat niin hienot ja täydellisen osuvat. Siitä tulee silti mieleeni että onneksi en ole noin täydellisen riippuvainen kenestäkään. Ehkä. En tiedä.
        Taas on kaunis keväinen päivä ja minä istun sisällä, nautin viileydestä ja luen kirjaa. On ihana pitkästä aikaa paeta kirjan maailmoihin ja ajatella ettei minulla sentään asiat noin huonosti ole. Minua ei jahtaa Voldemort tavoitteenaan saada minut pois päiviltä mukanaan varmaan ziljoona karmivaa kuolonsyöjää (Toivottomasti kukaan tosielämän viholliseni ei oikeasti suunnittele tosissaan murhaani, vaikka kyllä uhkailuja riittääkin aika-ajoin. Voi että kun tuntee itsensä rakastetuksi :D). Rakastan tätä kirjaa ja luen sitä jo kolmatta kertaa kyllästymättä, mutta kirjan synkkyys ja toivottomuus saavat minut usein kavahtamaan kirjasta kauemmasta ja istumaan tutun ja turvallisen koneeni ääreen. Olisi pitänyt valita joku vähän vähemmän masentava kirja, mutta eihän tätä nyt enää voi lopettaa.
        Kevät. Mitä keväästä tulee minulle ensimmäiseksi mieleen? ... Odottamisen aika. Tuleva kesä. Muutokset. Rauha. Purot tienvarsilla. Vihreys. Tuulenvire kasvoilla. Lämpö iholla. Paljan jaloin kävely. Auringonsäteet. Kuopat tiessä. Aamun sumu. Vanhat lehdet maassa. Pyörän selkään hyppääminen ja ajaminen sinne minne huvittaa. Tulevaisuuden suunnittelua. Pihatyöt. Hiekan ja soran narina tienpinnassa. Kuusenneulaset. Pilvetön taivas. Utuinen metsä. Haaveilu. Linnunlaulu. Hiljaisuus. Vapaus. Perhoset. Valokuvaus. Pysähtyminen ja miettiminen. Ja ajatukset vaeltavat jossain aivan muualla.

"So close your eyes
Escape this town for a little while"~Love Story, Taylor Swift

Usein tuntuu että haluan vain juosta jonnekin. Lähteä kävelemään ilman päämäärää vain sinne suuntaan minne huvittaa. Pysähtyä jossain vaiheessa. Istua alas, miettiä ja katsoa maisemaa. Sitten nousta ylös, jättää kaikki ongelmansa sinne ja kävellä rauhassa kotiin.

"Made a wrong turn, once or twice
Dug my way out, blood and fire
Bad decisions, that's alright
Welcome to my silly life
Mistreated, misplaced, misunderstood
Miss 'No way, it's all good', it didn't slow me down
Mistaken, always second guessing, underestimated
Look, I'm still around"~Fuckin' Perfect, P!nk


Yllämainittu pätkä kuvastaa ainekin omasta mielestäni aika paljon ajattelutapaani. Ehkä olenkin jo se vahva ihminen, mitä aiemmin olen vain halunnut olla. Ehkäpä. Ehkäpä en.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti