"Mrs. Geller (whispering): I think Chandler's stoned again.
Chandler: What??
Monica: What?!
Ross: Dude, I need to talk to you a sec.
Ross: Okay, I think I might know why my parents don't like you.
Chandler: You do? Why?
Ross: Okay, remember, we were young. Hey, Spring break, sophomore year, I got high in my bedroom and my parents walked in and smelled it and so I told them that you had gotten stoned and jumped out the window.
Chandler: What?! Why did you do that??
Ross: I don’t know, aheh, your’s was the first name that-that popped into my head, I’m sorry. I didn’t think it would matter.
Chandler: How could it not matter?!
Ross: How was I supposed to know we’d end up being friends after college, let alone you would be living with my sister?
Chandler: What about all that “friends forever” stuff?
Ross: I don’t know, I-I was all high."~Friends
Yllämainittu kohtaus Frendeistä on ehkä lempikohtani koko sarjasta ja kertoo "hienosti" ystävyydestä : D
Katsotaan taas vaihteeksi mitä Wikipedialla on ystävyydestä sanottavanaan; "Ystävyys tarkoittaa kahden tai useamman ihmisen välistä yhteistyötä ja palvelevaa käyttäytymistä. Ystävysten välillä on molemminpuolista mieltymystä ja luottamusta. Ystävyys voi syntyä samankaltaisia kokemuksia omaavien ihmisten kesken tai ystävyydelle voi olla käytännön tarpeita. Selityksen mukaan ystävä olisi muodostunutn verbistä ystää tai yskätä, joka juontuu lainavartalosta wunskja- 'haluta, toivoa'. On esitetty, että ystävä olisi lyhentynyt sanasta yskättävä. Yskätä olisi tarkoittanut 'painaa rintaa vasten'. Kumpikaan väittämä ei ole välttämättä tosi." Ihan hyvää tekstiähän tuo. Painaa rintaa vasten, suloista, eikö?
Ystävyys. Niin helppo ja yksinkertainen asia mutta samalla niin monimutkainen, jos siitä sellaisen haluaa tehdä. Tai vaikkei haluaisikaan. Ystävyyden perustat mielestäni ovat ymmärrys, luottamus ja tasavertaisuus. Myös kaverilla ja ystävällä on paljon eroa. Kavereita on paljon, eli ns. hyvänpäiväntuttuja ja satunnaisia tuttavia. Ystäviä ovat vain harvat ja valitut. Ystävät ovat ns. VIP -porukkaa, tärkeämpiä ja rakkaampia. Ystävät ovat elämämme tukipylväitä ja heihin voimme turvata. He auttavat ja ymmärtävät, kuuntelevat ja kohtaavat huomisen kanssamme. Parempi sekin kaksin kuin yksin. He lohduttavat, naurattavat ja itkettävät. He nauravat ja itkevät kanssamme ja tuntevat miltä minusta tuntuu. He huolehtivat minusta ja nostavat ylös kun siihen en itse kykene. Heitä kaipaan ja heidän puolestaan iloitsen. Heidät päästää lähemmäs sitä omaa sisintään ja he tietävät sinusta enemmän. Heille toivon hyvää ja heitä arvostan ihmisinä. Heistä välitän ja heitä en unohda helpolla. He pysyvät siinä rinnalla tapahtuipa mitä tahansa. Heille voisin kertoa melkein mitä vain ja heidän puolestaan voisin tehdä melkein mitä vain. Heitä rakastan, niin kuin ystävä ystävää. Heistä en ketään haluaisi menettää.
Elämässä on erilaisia ystäviä. Kuin jokaiselle olisi sanattomasti määrätty oma tehtävänsä. Toinen on se jolle purat ongelmasi, toinen se joka tietää sinusta kaiken, yksi se jonka kanssa et aina tarvitse sanoja yhteisymmärräksyyn, joku joka on täydellinen sielunkumppanisi, joku joka kannustaa ja auttaa jaksamaan ja eräs se jonka kanssa jokainen päivä tuntuu aurinkoiselta. Joku näitä kaikkia edellä mainittuja ja enemmänkin. Millaista elämä olisi ilman ystäviä? Että olisi vaikka vain kavereita? Luultavammin aika tyhjää, kukaan ei luultavasti tuntisi sinua hyvin ja ei olisi ystävyyden mukanaan tuomaa yhteenkuuluvuutta kehenkään ja sitä kautta velvoitteita. Kaikki vain olisivat kavereita, ei odotettaisi mitään ja ei tarvitsisi luultavasti murehtia muiden murheita liikaa ja kantaa vastuuta niin kuin ystävistä kannetaan. On ihanaa että on ystäviä, ja olen kiitollinen ja onnellinen sanoessani että omistan monta minulle niin tärkeää ihmistä, jotka toivottavasti myös kutsuvat minua ystäväkseen. Niin monta ihmistä jotka ymmärtävät minua täydellisesti tai ainekin yrittävät ymmärtää. Jokainen ystävä on ainutlaatuinen ja korvaamaton, et löydä toista samanlaista ihmissuhdetta kenenkään muun välillä. Älä päästä ketään katoamaan. Ei pitempikään matkaväli voi erottaa jos on kyse tosiystävyydestä. Ei pieni riita kuin puhdista ilmaa. Mikään ei tunnu hankalalta. Mikään ei erota. Maailma tuntuu paremmalta paikalta elää sen ystävän rinnalla ja on helpompi kohdata typerät tosiasiat yhdessä. Ja ystävistäkin vain valitut ovat niitä joita kaipaat koko ajan, joiden luota et haluisi ikinä lähteä pois ja jotka ovat sinulle vain niin äärettömän tärkeitä. Jollain kaukaisella lailla ystävät ovat heikkoutemme, emme pärjäisi ilman heitä ja surisimme niin heidän poissmenoaan. Ystävyyssuhdekin voi rikkoa sydämesi. Kuin jokaisella ystävällä olisi pala sydäntäsi, jonka hän ottaa mukaansa jos lähtee pois.
"Me and you as friends;
You smile, I smile
You hurt, I hurt
You cry, I cry
You jump off a bridge,
I'm gonna miss you."
"Friends are like balloons.
If you let them go, you can't get them back.
So I'm gonna tie you to my heart so I will never lose you."
Ja taas itkin kun kirjoitin tuota äsköistä tekstiä. Mikä ihme on saanut minut näin tunteekkaaksi? Jos joku keksii, saa kertoa minullekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti