Se tunne, kun tiedät jotain mutta et halua uskoa sitä todeksi. Kiellät sen mielessäsi, uskot epätoivoisesti asioiden muuttuvan vielä parhain päin. Kuin olisit unessa.
Se tunne, kun ymmärrät. Ymmärrät totuudet, ymmärrät valheet ja haluaisit vain käpetyä kokoon ja kadota. 'Miksi?'
Se tunne, kun ahdistaa. Jokainen sana, liike tai ele on kuin isku kasvoihin. Kuin kaikki kääntyisi sinua vastaan, ei olisi muuta kuin tämä ikuisuus viettää yksin hiljaa ja miettiä.
Se tunne, kun olet uupunut. Haluat vain unohtaa kaiken, aloittaa alusta tai olla aloittamatta. Onko millään mitään väliä?
Se tunne, kun iloitset. Et voi sille mitään, mutta samalla sisälläsi itket valheitasi. Niitä ainoita hetkiä kun ei satu ja voit unohtaa kaiken.
Se tunne, kun tunnet teitten pian erkanevan. Et tiedä mihin suuntaan lähteä ja kehen luottaa. Toivo siintää silmissäsi, et voi aina ja ikuisesti valita sitä väärää polkua.
Se tunne, kun unelmoit. Tuntuu että voisit lentää, mutta omat vastalauseesi tiputtavat sinut takaisin maan pinnalle. Ja silloin miettit minkä takia elää.
Se tunne, kun romahdat viimein uupuneena. Koitat kurottaa ylöspäin, ikinä saavuttamatta mitään, kaikki on turhaa ja toivotonta. Aika saa aikaan ihmeitä ja toivot sen nopeutuvan.
Se tunne, kun otat riskin. Sydän lyö niin lujaa että pelkäät sen lopultakin uupuvan. Kuin sukeltaisit kylmään veteen, tyhjyyteen ja tietämättömyyteen. Kuin olisit parin sekunnin ajan vapaa tekemään mitä tahdot.
Se tunne, kun epäluulo valtaa mielesi. Et tiedä mitä tehdä, mihin mennä. Kuin ei olisi mitään pysyvää, kaikki kuitenkin ajan myötä katoaa ja jään tyhjän päälle, yksin.
Se tunne, kun heräät ikuiselta tuntuvasta unesta. Huokaiset helpotuksesta, ahdistut kun mietit unen merkitystä ja olet helpottunut todellisuuden helppoudesta. Kunnes aina kohtaat jotain pahempaa.
Se tunne, kun aika tuntuu pysähtyneen. On vain tämä hetki, tässä ja nyt. Ei ikinä enää mitään tulevaa, ei menneeseen paluuta. Kaikki näyttää niin kauniilta.
Se tunne, kun sattuu. Kuin ei olisi jäljellä enää mitään, on vain kipusini ja sinun välinen ikuinen taistelu, jota et koskaan voita.
Se tunne, kun epäilys alkaa kalvaa mieltäsi. Mielesi täyttyy kysymyksistä. Tiedät tulleesi umpikujaan, mutta haluat aina vain jatkaa eteenpäin, vaikka se sattuu.
Se tunne, kun kaikki tuntuu mahdottomalta. Et näe missään toivoa, kaikki muu tuntuu turhalta ja mietit miksi edes jatkaa eteenpäin.
Se tunne, kun olet lyöty. Et uskalla ottaa seuraavaa askeltasi, et uskalla tehdä oikeastaan mitään. Itket vain yirtät salata heikkoutesi muilta.
Se tunne, kun itket. Kuin sydämesi täyttyisi kyyneleistä ja särkyisi hieman lisää. Kuin et ikinä voisi enää olla onnellinen ja on vaikea nähdä tai hengittää.
Se tunne, kun näet kaukaisuudessa siintävän toivonkipinän. Haluat juosta sitä vastaan, mutta jalkasi eivät kanna ja on vain pakko odottaa.
Se tunne, kun ikävä on niin suuri että se tuntuu täyttävän sinut sisältä. Kuin hukkuisit, eikä kukaan kuule avunhuutojasi. Kuin olisit eristyksissä, kaukana todellisuudesta ja haluat vain olla lähellä.
Se tunne, kun sydämesi on pakahtua onnesta. Elät hetket uudestaan sata kertaa mielessäsi, heräät todellisuuteen ja huomaat sen kaiken olevan kaukaista menneisyyttä, joka saa sinut kyyneliin.
Se tunne, kun et saa henkeä. Kaikki ymmärilläsi tuntuu kylmältä, luotaantyöntävältä ja sumuiselta. Et voi muuta kuin itkeä. Mietit välittäisikö kukaan jos tämä olikin sitten tässä.
Se tunne, kun pelkäät olevasi aivan yksin. Voisit repiä sydämesi irti ja antaa sen seuraavalle vastaantulijalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti