Uni häviää
Uni jossa naurat,
En muista enempää"
Epätoivo, joka vain kalvaa sisältä, saa silmäni sumenemaan ja jalkani pettämään alta.
Onko tämä vain oma valintani?
Olla tässä ja tuijottaa tuota muuttumatonta seinää. Hiljaa.
Olenko kuin tuo seinä?
Täynnä tyhjiä lupauksia, ontto sisältä ja muuttumaton?
Nauran ajatukselle ja kelaan muistojani taaksepäin.
Huomaan kasvaneeni ihmisenä viimeisen vuoden aikana kahden vuoden edestä.
Naiivista hermoille käyvästä höpöttäjästä on tullut monen verran paljon hiljaisempi ja edes jotenkin enemmän vakavammin otettava pohdiskelija.
Joskus pudistelen päätäni hymyillen yläilmoja kohti. Kaikki tuntuu vain niin 'ylemmiltä tahoilta' järjestetyltä kantapään kautta -tyyppiseltä kasvutarinalta. Kaikki ennalta kirjoitettua? Sitä en tiedä, mutta siltä se usein tuntuu."This was meant to be this way"
Olenko kuin tuo seinä?
Täynnä tyhjiä lupauksia, ontto sisältä ja muuttumaton?
Nauran ajatukselle ja kelaan muistojani taaksepäin.
Huomaan kasvaneeni ihmisenä viimeisen vuoden aikana kahden vuoden edestä.
Naiivista hermoille käyvästä höpöttäjästä on tullut monen verran paljon hiljaisempi ja edes jotenkin enemmän vakavammin otettava pohdiskelija.
Joskus pudistelen päätäni hymyillen yläilmoja kohti. Kaikki tuntuu vain niin 'ylemmiltä tahoilta' järjestetyltä kantapään kautta -tyyppiseltä kasvutarinalta. Kaikki ennalta kirjoitettua? Sitä en tiedä, mutta siltä se usein tuntuu."This was meant to be this way"
"Kumpi meistä tahtoi tämän elämän?"
Kukaan ei voi valita täysin paikkaansa täällä. On tyydyttävä siihen mitä saa. Hyväksyttävä asiat mitä ei voi muuttaa, muuttaa niitä mitä on muutettavissa. Liian usein ryven itsesäälissä ja mietin miten kukaan silti voi olla tukenani, vaikka olen tälläinen idiootti, jota kukaan ei edes kunnolla tunne. Silti löytyy aina joku huolehtimaan, että onhan minulla joku jolle puhua.
Pärjään kyllä, tiedän sen nyt.
Kaadun usein, mutta nyt tiedän että nousen aina lopulta ylös.
Jos et kestä tätä idioottia, lähde pois. Sinulla on ollut aikaa, olisit jo lähtenyt jos siltä olisi tuntunut, koska kipukynnys on ylitetty jo aikoja sitten. Ole sitten siinä ja ole kanssani onnellinen.
Kukaan ei voi valita täysin paikkaansa täällä. On tyydyttävä siihen mitä saa. Hyväksyttävä asiat mitä ei voi muuttaa, muuttaa niitä mitä on muutettavissa. Liian usein ryven itsesäälissä ja mietin miten kukaan silti voi olla tukenani, vaikka olen tälläinen idiootti, jota kukaan ei edes kunnolla tunne. Silti löytyy aina joku huolehtimaan, että onhan minulla joku jolle puhua.
Pärjään kyllä, tiedän sen nyt.
Kaadun usein, mutta nyt tiedän että nousen aina lopulta ylös.
Jos et kestä tätä idioottia, lähde pois. Sinulla on ollut aikaa, olisit jo lähtenyt jos siltä olisi tuntunut, koska kipukynnys on ylitetty jo aikoja sitten. Ole sitten siinä ja ole kanssani onnellinen.
"Sinä olet ihme
Ja suuri sittenkin
Sinulla on ilmaa ja kyky hengittää
Olkapäällä kyyhkynen,
Vaikket sitä nää"~Sitkeä Sydän, Juha Tapio
Se tunne kun odotukset ovat vain liian suuret. Kurotat ylemmäs unelmaasi, muttet pääse sinne ilman apua.
Jäävätkö sanat vaille tekoja? Olenko vain tyhjänpuhuja? Saanko kauttasi itsesäälini loppumaan, takaisin uskoni siihen etten ole paha ihminen?
Jokainen sana ei voi aina jäädä vaille tarkoitusta. Ei aina ja ikuisesti.
Ja uskon parempaan huomiseen.
Jäävätkö sanat vaille tekoja? Olenko vain tyhjänpuhuja? Saanko kauttasi itsesäälini loppumaan, takaisin uskoni siihen etten ole paha ihminen?
Jokainen sana ei voi aina jäädä vaille tarkoitusta. Ei aina ja ikuisesti.
Ja uskon parempaan huomiseen.
Tarkoitan jokaista sanaani, aina. Ymmärrä se. Unohda. Anna anteeksi. Anna minun muuttua.
Tarvitsen vain aikaa ja ymmärrystä.
Mutta kiitos tikapuista, minä kiipeän nyt ylös, toteutan unelmani ja puhdistan maineeni, todistan sanani todeksi. Olen edes hetken verran parempi ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti