lauantai 17. syyskuuta 2011

I can't stumble anymore, so please don't make this any harder

Kaunis tuo elämä. Ainutlaatuinen ja arvokas. Jokainen saa vain yhden mahdollisuuden. Miksi tuhlata se?
Jokainen ihminen on saanut erilaiset eväät tähän elämään, joilla on vain pärjättävä. Vaikka vihaisi itseään niin useasti kuin minä, on joskus vain ymmärrettävä että tämä on se ainut mahdollisuuteni. Vaikeudet ovat vain esteitä matkallani, jotka on ylitettävä tai kierrättävä. Unohdettava tai kestettävä.

Miksi itkeä menneisyyttä, kun edessäsi on vielä kokonainen tulevaisuus? 
Miksi jättää tilaisuus käyttämättä tai riski ottamatta, kun seurauksilla ei ole kuitenkaan mitään väliä?
Miksi olla hiljaa, kun voit sanoa suoraan?
Miksi pelätä, kun voit myöntää pelkosi ja kohdata vaikeudet yhdessä?
Miksi sanoa ei, vaikka oikeasti haluat huutaa kyllä?
Miksi kärsiä, kun voit jatkaa eteenpäin?
Miksi katsoa vierestä, kun voit tarttua toimeen?
Miksi olla negatiivinen, kun voit vain uskoa?
Miksi kaivata, kun siinä vierellä on kuitenkin joku joka oikeasti välittää? 



Miksi pysähtyä paikoilleen ja hyväksyä, kun voit juosta pakoon vaistonvaraisesti ja itkeä?

...

Siksi.



Tämä on meidän mahdollisuutemme. Saamme ehkä uuden yrityksen, mutta et koskaan voi tietää milloin se on viimeisesi.

Älä tuhlaa sitä.

Sait hymyn huulilleni ja rauhan sisälleni.

Älä pyyhi niitä pois.

Sait hetken minut uskomaan itseeni ja ihmisiin.

Älä kadota niitä.

Sait nostettua minut ylös, kun ojensit kätesi.

Älä päästä vielä irti.

Sait totuuden ja vilpittömät sanani.

Älä unohda niitä.

Sait luottamukseni, arvostukseni ja kunnioitukseni.

Älä käytä niitä väärin.

Sait paikan sydämestäni.

Älä lähde pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti